sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Kurkistus

Lainasin kirjastosta ihanan, ihanan kirjan.

En ajatellut, että sen lainaamisella olisi mitään seurauksia. Ajattelin, että katselen ja nautin kauniista kuvista. Katselen vain.

Ajattelin, että ehkä joskus on taas nukkekodin aika. Sitten joskus kun olen paremmassa voinnissa, ja sitten joskus kun meillä EI ole kesken autotalli/lämmityskeskuksen rakentamista.

Tänään kuitenkin käväisin vintillä ensin ihan muissa asioissa. Palasin sinne kuitenkin vielä kameran kanssa ja raotin kärpästen peittämiä muovikääreitä kurkistaakseni vieläkö nukkekoti on "hengissä".

Tämä nukkekoti on ollut kylmällä vintillä viimeiset 11 vuotta, ainakin. Rakensin sen ehkä vuonna 1997 kun sain kimmokkeen jostain lehtijutusta ja sittemmin Vivianne Boultonin kirjasta.

Nukkekoteilu jäi aikanaan keskeneräisenä elämän kiemuroiden, talonoston, perheen perustamisen jne jalkoihin. Aluksi se majaili tässä talossa varastohuonessa, mutta sitten kun tuo huone remontoitiin lastenhuoneeksi ja esikoinen oli taaperoiässä katsoin parhaaksi pakata tavarat ja talon uteliaiden käsin ulottuvilta pois. Odottamaan aikoja tulevia.

Tänään tein siis ensimmäisen kurkistuksen kameran kera ja ajattelin laittaa nämä kuvat tännekin. Ties vaikka tarina saisi joskus vielä jatkoa..


Talo on tehty netistä löytämäni kuvan perusteella kovalevystä yksinkertaisin työkaluin ja olemattomin puusepän taidoin apuna järeä saha, porakone ja erikeeperi. Ulkovuoraus on "lytättyä" aaltopahvia ja katto hiekkapaperia. Ihme kyllä talo on kestänyt vintin lämpötilavaihtelut ja pysynyt kasassa.


En tiedä miksi olen tehnyt talon nurinkurisesti, niin että sitä pitää kääntää päästäkseen sinne hääräilemään. Ajattelin varmaankin, että silloin kun talolla ei "leikitä" se toimii vaikka tunnelmavalona ja sen ikkunoista voi kurkkia sisään. 


Vintille piti varmaankin tulla WC ja makuuhuoneet, mutta myöhemmin mieli näkyy muuttuneen ja kylpyhuone alkoikin rakentua alakertaan. 


Herätin pitkään uinuneen isäntäparin pystyyn katselemaan keskeneräisyyttä.
Tähän on varmaan pitänyt tulla lastenhuone, ainakin tapeteista päätellen. Merkillistä, että itse väkerretyssä isäntäparissa ei yhtään näy kuluneet vuodet ;)


Hämyisä kirjastohuone ja sali pölyisine askartelutikkulattioineen.


Eteinen ja siitä myöhemmin lohkaistu tila kylpyhuoneelle.



Sisällä näkyy käytetyn milloin mitäkin materiaalia. Kontaktimuovia, lahjapapereita, tapettia, askartelutikkuja jne. Ikkunat on pienistä valokuvakehyksistä. Ovikin talossa on mielestäni ollut, mutta missäköhän se nyt on?

Portaiksi piti tulla kierreportaat, mutta niiden rakentaminen jäi kesken osoittauduttuaan turhan haastavaksi silloisille taidoille ja työkaluille. Silloin en tuntenut esim. kuumaliimaa mikä olisi ollut valtaisa apu monessa asiassa.

Jaa-a mitäs tämän kanssa tekisi? Mietin, kannattaako tähän uhrata yhtään aikaa tuon materiaalivalinnan (kovalevy) takia. Työn jälki on kamalaa ja materiaalitkaan eivät silmää hivele. Sisäpuolen varmaan saisi joten kuten kuntoon. Epäilen, että ulkovuorauksen aaltopahveja ei saa irti hajottamatta taloa.

Paljon olisi tehtävää ja sijoituspaikkakaan talolle en taida tähän hätään keksiä. Tyytyisinkö vain haaveiluun. Nyt on ainakin kuvia haaveilun pohjaksi. Mitä sinä tekisit jos olisit minä?

4 kommenttia:

  1. Minä ainakin haluaisin nähdä miten tämän talon tarina kehittyy!!! Äläkä turhaan mieti jos joku paikkaa repsottaa tai ei ole ihan sileetä. Katos, ne on ne elämän merkit, jotka tekee meistä, siis talosta, mielenkiintosen! -Jatkoon...ehdottomasti jatkoon!

    VastaaPoista
  2. Joo,mä kannatan kans ,että jatkoon vaan!ei missään nimessä saa heittää pois ainakaan.siinähän sitä näpräämistä riittää :)
    siis jos olisin sinä,remppaisin talon.

    VastaaPoista
  3. anne / risulintu1.10.2012 9.49

    Pikku hiljaa alkaa kyllä tuntua siltä, että pakkohan tuo talo on hakea alakertaan. Itse asiassa olen jo mielessäni kehitellyt minkälainen/tyylinen siitä tulee, mutta siitä lisää myöhemmin :)

    VastaaPoista
  4. Ihanaa... Ihan kuin enisi vanhaan, autiona olleeseen taloon, miettisi ketä siellä on asunut ja ryhtyisi suunnittelemaan siitä kotia itselle...

    VastaaPoista

Kommentti piristää aina! Kiitos. / Thank you for your comment!