lauantai 10. marraskuuta 2012

Päivänvalokuvia kakkospuutarhasta

Taustalla oleva männyntaimi sai sittenkin häädön ja laitoin tilalle vähän korkeamman "risun". Tämä syreeninoksa ei kasva oikeasti, mutta hoitakoon lehtipuun virkaa kevääseen saakka.

Oikeaan reunaan täytyy myös siirtää keväällä vaikkapa keijuangervojen pieniä siementaimia pensaikoksi.


Tämän heben(?) olin myös ostanut jo aikaisemmin syksyllä. Oli vähän turhan iso tähän kohtaan, mutta en viitsinyt alkaa jakamaan tai karsimaan. Tuskin se säilyy talven yli? Mehitähdet sensijaan selvisivät aiemmassa puutarhassa sekä kuivuudesta että tulvasta hienosti.


Kaari on kovin paljas ilman köynnöstä. Ensi kesänä pitäisi keksiä siihen joku uusi pihakasvi. Ei ehkä kuitenkaan maahumalaa tai hiirenvirnaa, ettei hetken päästä tarvita viidakkoveistä portista päästäkseen. Rautalankakiemuratkin voisivat olla yksi ratkasisu.


Vain termari ja eväät puuttuu. Onneksi kuitenkin on valoa, jos sattuu hämärä yllättämään.

Joku lienee kerännyt kranssitarpeita ja käynyt samalla hieman istuskelemassa.


Kukas pensaiden takaa kurkistelee? Havujen taakse jäi noin 5 cm kaistale maata, mihin täytyisi kivien lisäksi keksiä jotain. Sammal voisi ainakin toimia. Tai jokin matala heinä. Haarikko?


Tässä vielä minipuutarha nro 2 yläviistosta kuvattuna. Ruukku tulee majailemaan talven kasvihuoneessa. Kesäksi se voisi siirtyä vaikka terassin pöydälle tms. Ei ehkä kuitenkaan täyteen aurinkoon ja sateeseen.



Löysin ilokseni vanhat leikkieläimeni, ja tämä vähän isompi peura 1970 -luvulta uskaltautui heti uutta puutarhaa tarkastelemaan. Kumpa ei nyt sitten vain rouskuttaisi ihan kaikkea suuhunsa ;)


Mukavaa marraskuuta!

torstai 8. marraskuuta 2012

Minipuutarha nro 2

Edellisessä postauksessa kerroin miten ensimmäiselle minipuutarharuukulle kävi. Yhtä kokemusta rikkaampana kävin illan pimetessä uuden, isomman ruukun kimppuun.

Ruukun pohjalla on nyt reikä. Kantapään kautta opin, että sellainen täytyy elävien kasvien kanssa olla. Pohjalle keräsin pihasta salaojitukseksi ja kevitykseksi männynkäpyjä.


Käpyjen päälle laitoin kerroksen sanomalehteä estämään mullan välitöntä valumista pohjalle. Multana käytin sitä mitä kesän jäljiltä sattui löytymään, eli sisäkukkamultaa (sitä Biolanin Mustaa). Sekaan heittelin myös hieman hiekkaa.

Taustalla näkyy vanha pääosin sisäkasveista tehty minipuutarha, ja aika mihinän se tosiaan oli kun vertaa ruukkujen kokoa. Mullan levityksen jälkeen lähdin sisälle kahville.


Kahvitteluni aikana ilta pimeni ja jouduin kaivamaan salaman esiin. Pikkuhavut ja ale-maksaruohon oli ostanut jo kuukausia sitten. Männyn taimen nappasin käteeni kivikkomaalta ajuruohoja kaivaessa. Ei se siinä kohtaa olisi muutenkaan voinut kauaa kasvaa. 


Sommitelin ja istutin kasvit pikaisesti. Lisäsin vielä hieman multaa ja hiekkaa.


Laitoin vanhan, ruosteisen köynnöskaaren paikoilleen ja ladoin astinkivet hiekalle. Ja sitten hyytyikin otsalampun akku. Kuopus pelasti minut pimeästä kasvihuoneesta tuomalla taskulampun ja näyttämällä hieman valoa puutarhaan. 

Puutarha kaipaa vielä hieman viimeistelyä, mutta sen teen suosiolla päivänvalossa. Otan sitten myös lisää kuvia. Siihen asti heippa!


Minipuutarhan syksy

Kesän aurinko, kuumuus ja hajamielinen huithapelipuutarhuri on vaarallinen yhdistelmä sisäminipuutarhalle. Eipä siinä muuta tekijöitä tarvittu, kun tähän ensimmäiseen sisäminipuutarhaani tuli yllättäen ja pyytämättä syksy keskelle kesää.

Niin kauan meni hienosti kun ruukku oli keittiön ikkunalla. Suihkuttelin ja nypin kuivuneita lehtiä melkein päivittäin. Jossain vaiheessa tarvitsin pöydälle tilaa ja siirsin ruukun salin nurkkaan, minne paistaa keskipäivän aurinko hetken aikaa. Kun ruukku oli pois silmistä, sen kastelu unohtui muutaman kerran kohtalokkain seurauksin. Ensin kuukahti minikissus, sitten lankaköynnös ja lopulta melkein kaikki muutkin.

Jossain vaiheessa kiikutin (=unohdin) ransistyneen puutarhan ulkoportaille. Kuivuuden jälkeen tulee yleensä sadekausi ja niin meilläkin, joten minipuutarhaani koetteli myös pariin otteeseen kunnon tulva. Syyssiivoa tehdessä sain sitten viimein kaadettua enimmät vedet ruukusta ja vietyä sen kasvihuoneeseen odottamaan toimenpiteitä.



Tänään otin tästä surullisen oloisesta puutarhasta talteen köynnöskaaren, kivet ja muutaman mehitähtisissin. Ensi keväänä sitten uudella innolla tämän, tai heti hieman isomman sisäminipuutarhan kimppuun, eikös vaan? Sitten kun helmikuun pakkanen (toivottavasti) paukkuu, lunta vihmoo vaakasuoraan eikä sisäinen puutarhuri enää meinaa pysyä housuissaan siemen/kasvikuvastojen kolistessa postilaatikkoon. Sitten on taas aika haistella maan tuoksua ja saada kynsien alle multaa.

Ja sillä kertaa en tee samaa virhettä kuin nyt, eli joko poraan kiltisti tuon ruukun pohjaan reiän, tai hankin valmiiksi reiällisen, isomman ruukun. Tai vaikka vadin.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Nukkekotiblogi

Niin siinä sitten lopulta kävi, etten pystynyt vastustamaan nukkekotien kutsua enää kauempaa. Hain sinisen talon vintiltä alas ja talossa käynnistyi heti hurja remontti ja peruskorjaus.

Jos haluat seurata mitä talossa tapahtuu, niin kurkista osoitteeseen http://kardemummakatu.blogspot.fi tai klikkaa alla olevaa kuvaa.


Tämä blogi säilyy jatkossakin "elävien" minipuutarhojen juttuihin. Ensimmäinen minipuutarha on nyt aika syksyisen näköinen, kun unohdin kesällä sen auringonpaisteeseen liian pitkäksi aikaa. Se odottaa uutta tulemista ja vihreitä kasveja. Ehkä sen aika on taas kevättalvella, kun sormet syyhyäisivät jo pihahommiin, mutta katsaus ikkunasta lumiseen maisemaan kertoo jotain muuta.

Hankittuna on myös muutama pikkuhavu toiseen, hieman isompaan ulkominipuutarhaan. Ajattelin, että pitäisin sitä ulkona tai kylmällä kuistilla ympäri vuoden. Astia vain on vielä hakusessa.

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Kurkistus

Lainasin kirjastosta ihanan, ihanan kirjan.

En ajatellut, että sen lainaamisella olisi mitään seurauksia. Ajattelin, että katselen ja nautin kauniista kuvista. Katselen vain.

Ajattelin, että ehkä joskus on taas nukkekodin aika. Sitten joskus kun olen paremmassa voinnissa, ja sitten joskus kun meillä EI ole kesken autotalli/lämmityskeskuksen rakentamista.

Tänään kuitenkin käväisin vintillä ensin ihan muissa asioissa. Palasin sinne kuitenkin vielä kameran kanssa ja raotin kärpästen peittämiä muovikääreitä kurkistaakseni vieläkö nukkekoti on "hengissä".

Tämä nukkekoti on ollut kylmällä vintillä viimeiset 11 vuotta, ainakin. Rakensin sen ehkä vuonna 1997 kun sain kimmokkeen jostain lehtijutusta ja sittemmin Vivianne Boultonin kirjasta.

Nukkekoteilu jäi aikanaan keskeneräisenä elämän kiemuroiden, talonoston, perheen perustamisen jne jalkoihin. Aluksi se majaili tässä talossa varastohuonessa, mutta sitten kun tuo huone remontoitiin lastenhuoneeksi ja esikoinen oli taaperoiässä katsoin parhaaksi pakata tavarat ja talon uteliaiden käsin ulottuvilta pois. Odottamaan aikoja tulevia.

Tänään tein siis ensimmäisen kurkistuksen kameran kera ja ajattelin laittaa nämä kuvat tännekin. Ties vaikka tarina saisi joskus vielä jatkoa..


Talo on tehty netistä löytämäni kuvan perusteella kovalevystä yksinkertaisin työkaluin ja olemattomin puusepän taidoin apuna järeä saha, porakone ja erikeeperi. Ulkovuoraus on "lytättyä" aaltopahvia ja katto hiekkapaperia. Ihme kyllä talo on kestänyt vintin lämpötilavaihtelut ja pysynyt kasassa.


En tiedä miksi olen tehnyt talon nurinkurisesti, niin että sitä pitää kääntää päästäkseen sinne hääräilemään. Ajattelin varmaankin, että silloin kun talolla ei "leikitä" se toimii vaikka tunnelmavalona ja sen ikkunoista voi kurkkia sisään. 


Vintille piti varmaankin tulla WC ja makuuhuoneet, mutta myöhemmin mieli näkyy muuttuneen ja kylpyhuone alkoikin rakentua alakertaan. 


Herätin pitkään uinuneen isäntäparin pystyyn katselemaan keskeneräisyyttä.
Tähän on varmaan pitänyt tulla lastenhuone, ainakin tapeteista päätellen. Merkillistä, että itse väkerretyssä isäntäparissa ei yhtään näy kuluneet vuodet ;)


Hämyisä kirjastohuone ja sali pölyisine askartelutikkulattioineen.


Eteinen ja siitä myöhemmin lohkaistu tila kylpyhuoneelle.



Sisällä näkyy käytetyn milloin mitäkin materiaalia. Kontaktimuovia, lahjapapereita, tapettia, askartelutikkuja jne. Ikkunat on pienistä valokuvakehyksistä. Ovikin talossa on mielestäni ollut, mutta missäköhän se nyt on?

Portaiksi piti tulla kierreportaat, mutta niiden rakentaminen jäi kesken osoittauduttuaan turhan haastavaksi silloisille taidoille ja työkaluille. Silloin en tuntenut esim. kuumaliimaa mikä olisi ollut valtaisa apu monessa asiassa.

Jaa-a mitäs tämän kanssa tekisi? Mietin, kannattaako tähän uhrata yhtään aikaa tuon materiaalivalinnan (kovalevy) takia. Työn jälki on kamalaa ja materiaalitkaan eivät silmää hivele. Sisäpuolen varmaan saisi joten kuten kuntoon. Epäilen, että ulkovuorauksen aaltopahveja ei saa irti hajottamatta taloa.

Paljon olisi tehtävää ja sijoituspaikkakaan talolle en taida tähän hätään keksiä. Tyytyisinkö vain haaveiluun. Nyt on ainakin kuvia haaveilun pohjaksi. Mitä sinä tekisit jos olisit minä?

torstai 29. maaliskuuta 2012

Inspiraatiota minipuutarhoihin

Täällä länsirannikolla alkavat lumet olla kohta muisto vain ja pääsee tutkailemaan mitä kaikkea "miniä" omassa pihassa kasvaakaan.



Ajattelin tehdä ensimmäisen sisäpuutarhan innostamana pihalle toisen, hieman isomman minipuutarhan. Aion käyttää siinä pääosin omasta pihasta löytyviä kasveja. Astia on vielä mietinnässä, mutta eiköhän kätköistä löydy jokin valmiiksi reikäinen palju tai kottikärry.

Loppulumien sulamista odotellessa voi etsiä netistä ihania ideoita ja kuvia inspiraatioksi. Tässä muutamia suosikkejani:

Two Green Tumbs - kuvagalleriat

Miniature Garden Inspiration Gallery (ensimmäisenä videopätkä puutarhan teosta ja alla hienoja esimerkkejä)

 20 outstanding miniature gardens tässä kuvablogissa on esitelty hienoja puutarhajuttuja muutenkin

Tulevaan ulko-minipuutarhaan ajattelin käyttää omalta pihalta ainakin seuraavia kasveja:
  • ajuruohot, minulla on sitä tavallista ja sitten keltaiseen vivahtavaa sitruuna-ajuruohoa
  • kaukaasiantädyke
  • patjarikko
  • ristikki
  • maksaruohot
  • sammaleet
  • varjorikko

Ja sopivia löytynee varmasti vielä lisää, kun alkaa katsella kasveja vähän lähempää.

Kasvivalikoima laajenee kesäkukilla ja kaktuksilla. Kesäkukista ainakin tuoksupielus voisi olla sopivan pienikukkaista ja matalaa. Ja sitten tietysti ostoslistalle tullee muutama pikkuhavu, vaikkapa kartiovalkokuusi tai pallotuija, joista saa minipuutarhaan puita.

Vielä ehtii kylvämään pääsiäisruohonkin. Eikä sinne nurmelle tarvitse välttämättä laittaa tipuja, kun voi laittaa niin paljon muutakin. Miten olisi vaikka minikokoinen Stonehenge? Kurkkaappa tänne :)

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Hissunkissun


Puutarhassa on havaittu jokin utelias hiippailija. 


Etsiiköhän se uutta kotia?


Vai mitä sillä on mielessä?


Kyllähän tämä söpöliini tänne mahtuu asumaan.


Kokeilin neulahuovuttaa puutarhaan kissan. Ajatuksena oli ensin tehdä paljon kissoja, mutta tämä ensimmäinen oli niin haasteellinen, että katsotaan nyt jääkö kissoittelu yhteen.

En ole varma onko minusta näin pienten juttujen huovuttamiseen. Isompia kun on paljon helpompi tehdä. Eikä tämä taitaisi olla edes vielä riittävän pieni 1:12 nukkekotiin. Kisun säkäkorkeus on 2,5cm.

Vinkkejä tekemiseen katsoin täältä.

torstai 8. maaliskuuta 2012

Ensimmäinen minikukkani

Minttumeiramin innoittamana tein itselleni naistenpäiväkukan.

Tämän "ruusunnuppupelargonin" kukat on tehty pienistä silkkipaperimytyistä, mitkä on liimattu (kuumaliimalla) rautalankakiemuran päähän. Lehdet leikkasin askartelulaatikossa lojuneista tekokukkien lehdistä.

Pieni saviruukku patinoitu liidulla ja maustekaapissa marinoituneella tillillä.